BRIETRANDIG

”Temperamenttinen mutta kiltti ori puhahtaa kovaäänisesti ja tömistää jalkojaan. Se kurottaa kauniisti päätään ja hörisee lempeästi tammoille. Ori päästää vielä kimeän hirnahduksen ja hamuaa sitten maasta heinänkorsia.”

Yleisesti Phil on kiltti ja kultainen ori. Tosin vieraille Philin on pakko luimistella ja irvistellä rumasti mutta kun tämä vierailija hieman rapsuttaa Philiä harjamarrosta tai tarjoaa herkkupalan ori on kuin sulaa vahaa ja jo täysin vierailijan lumoissa. Ruoka on siis tärkeää ;) Phil on muutenkin melko porsas, esimerkiksi käyttämällä porkkanaa apuna orin saa helposti kuljetusautoon. Taluttaessa tosin tästä on ongelmia, Phil yrittää karata käsistä jonkin pienen ruohotupon perään eikä ymmärrä taluttajan estelyä. Ori on muutenkin taluttaessa eläväinen ja hyppii sinne ja tänne salamannopeasti kuin mikäkin kenguruhevonen, joten taluttajalla pitää olla nopeat refleksit jos haluaa pärjätä Philin kanssa. Tammat ja ruoka kiinnostavat oria paljon enemmän kuin tylsä talutus tai paikallaan seisominen, Philissä siis riittää energiaa. Muuten Philin voisi laskea vaikka aloittelijan käsiteltäväksi, mutta huonoina päivinään ori näyttää tempperamenttisen puolensa (joka tulee myös ratsastaessa esiin) ja käyttäytyy orimaisen uhoavasti sekä muutenkin machomaisesti. Silti ori osaa sentään käyttäytyä jotenkuten tammojen seurassa ja vaikka keskittyminen joskus hiukan harhaileekin, Phil ei sentään ryöstäydy käsistä vaikka selvästi sen tekisi mieli. Orien seurassa Phil käyttäytyy kylmästi ja välinpitämättömästi, tosin jos jokin kaunis tamma on lähettyvillä niin Phil alkaa uhoamaan ja steppailemaan paikallaan pyörien kuin hyrrä paikallaan. Yleensä Phil on kuitenkin kiltti ja rohkea oripoika eikä se myöskään pelästy vähästä.

Harjaamisesta Phil pitää suunnattomasti: harjaamiset on ruoka-ajan ohella orin päivän kohokohtia. Phil rentoutuu aina harjan nähdessäänkin ja harjan heiluessa ori lepuuttaa rennosti toista takajalkaansa, sen alahuuli alkaa lörpöttää, orin kaula kurkottaa kattoa ja se hörähtelee silloin tällöin nautiskelevasti. Philiä ei tarvitse edes sitoa karsinaan harjauksen ajaksi, se nimittäin pysyttelee kiltisti paikoillaan. Ori kuitenkin yrittää kaikin tavoin pitkittää harjausta, esimerkiksi kun hoitaja käy kipaisemassa vaihtamaan harjan, niin Phil on ehtinyt jo kierähtää muutaman kerran karsinan puruissa ja on yhtä likainen kuin sukimisen alussa. Philin mielestä harjauksen pitää olla tuntuvaa ja liian pehmeästi harjaava hoitaja saakin osakseen ärtyneen katseen ja ilmaan kohdistuvan näykkäisyn. Kavioiden puhdistamisesta Phil ei taas niinkään pidä, ori ei kuitenkaan näytä hapanta naamaa vaan koettaa tehdä putsaamisen kaikin tavoin hankalaksi. Herra muun muassa nojaa kavioiden puhdistajaan, kohdistaa koko painonsa sille jalalle mikä olisi tarkoitus putsata ja sen sellaista hauskaa pilaa. Jos hoitaja on saanut Philin jalan jotenkin ostettua ylös niin ori saa kavionsa alas esimerkiksi heiluttamalla jalan irti tai rämäyttämällä sen hoitajan varpaille. Kaikkein ärsyttävintä tietenkin on, kun Phil voisi jatkaa tätä kavionpyydystysleikkiä monta tuntia eikä se tunnu koskaan väsyvän kuten nämä ”kavionpyydystäjät”. Varusteet ovat myös samanlainen juttu: ori jaksaa aina aloittaa leikin kun pitäisi lähteä hommiin ja pari tuntia kestäneen kavioiden puhdistuksen jälkeen tämä on varsinaista tuskaa. Suitset ja satulan nähdessään Phil alkaa aina pyöriä karsinassaan kuin väkkärä ja varsinkin jos orilla ei ole riimua, on tämän kiinni saaminen hankalampi homma. Sitten kun ärisevä hoitaja on vihdoin saanut Philin loukkuun ja pitäisi laittaa suitset, Phil nostaakin päänsä pilviin ja tehostaakin tätä nousemalla pystyyn etukaviot seinää vasten. Kun Phil on vihdoin kiskottu alas seiniltä, se alkaa leikkiä hippaa hoitajan kanssa. Jos karsinan ovi on vielä jäänyt raolleen, ori pinkaisee alta aikayksikön sen luo, töykkää sen auki ja eikun hurjaa kiitolaukkaa ulos tallista ja kohti kauravarastoa tai tammojen laidunta. Jos näin ei kuitenkaan käy ja hoitaja on vielä saanut ohjat kaulalle ja vedettyä Philin pään alas, se niittaa hampaat yhteen ja kuolaimia on vaikea työntää suuhun, ja kun kuolaimet on juuri saatu paikalleen niin Phil yrittää sylkeä niitä kaikin tavoin ulos. Lisäksi satulakin on vaikea laittaa, koska ori vain pyörii paikallaan ja satulavyötä pistettäessä se vain pullistelee että vyötä on vaikea laittaa edes toiseen reikään. Philin satuloiminen on siis ”hieman” rasittavaa ja hoitajan hermot ovat satuloinnin loppuvaiheissa riekaleina. Orin kanssa siis pitää olla huumorintajuinen (vaikkei sen kepposet tuntuisivatkaan aina niin huvittavilta) ja myös kärsivällinen tai ei selviä ollenkaan Philin kanssa.

”Komea ruunikko ori painaa kovasti ohjille. Hevonen meinaa pian ryöstäytyä ratsastajan käsistä ja tämän takia ratsastaja siirtää orin laukkaan. Kun hevonen lähteekin hurjaa neliä eteenpäin, ratsastaja ohjaa sen salamannopeasti voltille ja ratsastaa koko ajan hiukan pienempää volttia, kunnes ori pyörii lähes paikallaan. Sitten ratsukko siirtyy uralle ja nostaa tahdikkaan, pyörivän ja mukavannäköisen laukan. Tällä kertaa hevonen menee kiltisti ja ei yritäkään lähteä liian lujaa vauhtia eteenpäin nyt kun ratsastaja todisti nopealla toiminnallaan olevansa johtaja. ”

Phil on siis melko sähäkkä ja tempperamenttinen ratsastettava. Ori on aina hieman liian reipas ja yrittää aina lähteä käsistä. Kuitenkin kun ratsastaja pistää tehokkaan vastalauseen kiitolaukalle niin Phil alkaakin kuunnella ratsastajaa ja alkaa mennä kauniisti eikä kaahottaen. Ori on myös erittäin herkkäsuinen, joten jos Philillä on hitusenkin liian kireät ohjat niin ei kannata ihmetellä vaikkei se lähtisikään käynnistä raviin. Phil vihaakin suusta repimistä ja selässä poukkoilemista, joten tällä tyylillä ratsastavat ihmiset lentävät armotta selästä tekemään maaperäanalyysia Philin laukatessa innokkaasti ympärillä. Phil myös tunnistaa kokemattoman joten orille ei kannata ihan aloittelijoita laskea selkään, hekin palaavat pian maanpinnalle – kirjaimellisesti. Phil on kuitenkin kokeneen ja oria ymmärtävän ratsastajan kanssa unelma ja toimii alla kuin ajatus, pienikin apu ja Phil tekee pyydetyn tehtävän tai nostaa halutun askellajin. Phil myös arvioi ratsastajansa sekä tallissa että ratsastaessa, ensimmäinen tapaamista orin kanssa ei kannata aliarvioida. Phil testaakin uusia ratsastajiaan ikävästi: kun ratsastaja on päässyt selkään ja laittanut jalustimet jalkaan, Phil lähtee hurjaa kiitolaukkaa ja pukittelee sähäkästi siinä mennessään. Jos ratsastaja on päättäväisesti liimautunut kiinni satulaan, ei Phil jaksa kauaa leikkiä ja villi neli muuttuukin reippaaksi käynniksi. Philin askellajit ovat muuten melko mukavat: käynti on reipasta ja matkaavoittavaa, ravi on tosin hieman ponimaista ja pomputtavaa mutta laukka on pyörivää, tahdikasta ja silmiähivelevää katsottavaa. Philillä onkin kapasiteettiä kouluun, ja kun orin saa toimimaan kunnolla niin sen väistöt ovat tanssivia, laukanvaihdot menevät kuin vettä vain, piaffit ja passaget sujuvat kuin rasvattu ja niin edelleen. Philiä on kehuttu upeista temponlisäyksistään ja väistöistään, joten aika näyttää mitä tästä herrasta tulee. Kouluratsastuksessa ori ei sentään kaahaile kuin esteillä, puomit hypätään lennokkailla pompuilla eikä paljon katsota osutaanko maneesin seinään vai itse esteeseen. Phil innostuu paljon pienistäkin hypyistä ja esteitä hypittäessä ori esittääkin upeita kiitolaukkapätkiä joiden ajat päihittäisivät helposti laukkahevosparhaimmiston... Maastossakin Phil laukkaa turhan nopeaan eikä edes välitä katsoa kunnolla eteensä, ori onkin tosin täysin maastovarma. Kuitenkin jos ratsastaja tuudittautuu liikaa turvallisuuden tunteeseen Phil ”säikähtää” yhtäkkiä jotain tuulenvireessä liikahtavaa lehteä tai linnun siipien kahahdusta ja silloin ratsastajaa viedään villiä nelin ja pukkilaukan sekoitusta pitkin maastotietä. Juoksuttaessakin Phil irrottelee kunnolla eikä tahtoisi kuunnella mitä juoksuttaja sanoo vaan vain laukata niin nopeasti ja kovaa kuin suinkin jaloista lähtee.

Eläinlääkäri ja kengittäjä ovat Philille tuttuja tyyppejä. Ori ei paljoa heitä arastele, mutta keppostelu kuuluu molempien käynteihin: Phil ei tahdo sitten millään nostaa jalkojaan ja esittää saman rumban kengittäjälle kuin hoitajallekin, tai Phil ei suostu ottamaan lääkettä ja pyörii kuin hyrrä käytävällä tai karsinassa. Eläinlääkärin ja kengittäjän käynti kestää siis tämän ongelmapotilaan takia parisen tuntia, kunnes Phil saadaan monen ihmisen avustamana nostamaan jalkansa sekä ottamaan matolääkkeen, vastahakoisesti tosin. Toisin kuin lääkkeistä, Phil pitää lumesta. Ori voisi peuhata siinä tuntikausia väsymättä ja aina talvella Philin saaminen tarhasta onkin ongelma, ori vain ravaa lennokkaasti karkuun kiinniottajia ja hirnuu vahingoniloisesti. Veteenkin Phil hyppää mielellään ja ori ui reippaasti ja monen tunnin kuluttua herra on yhtä pirteä kuin veteen pompatessaan. Philiä voisi siis leikkimielisesti kutsua Duracell-pupuksi, ori on lähes väsymätön ja rankan koulutreeninkin jälkeen Phil ei ole edes hionnut. Phil on siis hyvin kovakuntoinen oripoika.

Kilpailupaikka ei ole yhtään pelottava Philin mielestä. Ori tutkailee vain kiinnostuneena maisemia tai kauniita tammoja eikä sen mielestä kisassa ole mitään kauheaa. Kuljetusautoonkin ori lähtee innolla ja yleensä taluttajasta välittämättä: suoraan kiitolaukkaa vaan trailerin luo ja pompataan sisään. Kuljetettaessa Phil on myös yhtä rento kuin kisapaikalla, tosin trailerista tullaan ulos hirveää vauhtia eikä taluttajaa ole taaskaan olemassa. Lämmittelyissä oripoika on notkea ja pehmeäliikkeinen, sen pomputtava ponimainen ravi on tipotiessään ja tilalla on upean Grand Prix-tason kouluhevosen sulavaliikkeinen, eleganssia uhkuva ravi. Phil menee itseasiassa (onneksi) paremmin kuin kotikentällä. Kun Phil kuulutetaan kentälle, ori kävelee sinne tahdikkain askelin ja astelee sitten reippaasti kisaamaan ja väläyttämään huippusuorituksia. Phil on myös todella älykäs hevonen, vaikka ratsastaja unohtaisi radan niin Phil onnistuu jotenkin aavistamaan mitä pitäisi seuraavaksi tehdä ja suorittaa tehtävän moitteettomasti. Tyylipisteet ovatkin usein täydet. Phil on kisakentillä oikea ruusukehai ja monesti ori ainakin sijoittuu, jos ei voita. Joka kisassa oripoika ainakin yrittää parhaansa, ja jos se ei riitä niin Phil hyväksyy karvain mielin tappionsa ja keskittyy huutelemaan tammoille ja esittämään.